Helmikuun viimeisellä viikolla Konneveden tutkimusasemalla järjestettiin perinteinen Jyväskylän yliopiston kansainvälinen talviekologian kurssi. Kurssilla tutustutaan pohjoisen luonnon sopeutumiseen kylmään ja lumiseen talveen.
Kurssin lintuosiossa esittelin perinteiseen tapaan lintujen rengastusta. Piharuokinnalla ihmeteltiin tali- ja sinitiaisia. Sitten lintuverkkoon tarttui erikoisempi ilmestys, joka sai pasmat sekaisin. Ensivaikutelma oli hömötiaisen, mutta kädessä tarkastellen höyhenpuvussa oli sekä hömö- että kuusitiaista. Kooltaan lintu oli hömötiainen, selän väritys hömötiaisen, mutta sillä oli kuusitiaisen puolittainen niskalaikku. Leukalapun koko oli kahden edellä mainitun lajin puolivälistä, ei kuusitiaisen töyhtöä vaan hömötiaisen virtaviivainen päälaki.
Ilman dna-tutkimuksia risteymästä ei voi olla sataprosenttisen varma, mutta kaikella todennäköisyydellä kyseessä oli hömö- ja kuusitiaisen risteymä.
Tapaus on hyvin harvinainen: kyseisiä risteymiä on Suomessa rengastettu vain neljä kertaa aiemmin. Keskisuomalaisen talviluonnon esittely kansainväliselle opiskelijajoukolle johti siis lintutieteelliseen sensaatioon – ja omalla kohdallani linturengastajan urani harvinaisimman lintuyksilön tapaamiseen.
Kädessä tarkastellen höyhenpuvussa oli sekä hömö- että kuusitiaista.
Mustikka maistuu hirville talvella
Tiede etenee monesti pitkin harppauksin teknologian kehittyessä. Uusimpia innovaatioita ekologisessa tutkimuksessa ovat kameroilla varustetut GPS-kaulapannat. Metsästäjät ovat hyödyntäneet vastaavia pantoja jo useamman vuoden ajan koirilla, mutta akku- ja aurinkopaneelitekniikan kehittyessä pantoja pystytään käyttämään nyt myös isoilla nisäkkäillä.
Norjalaiset tutkijat esittelivät uunituoreita tuloksia hirvillä tehdystä pantakameratutkimuksesta Jyväskylässä tammikuussa järjestetyillä riistapäivillä. Pantakamerat välittivät yksityiskohtaista videota hirvien ravinnonvalinnasta matkapuhelinverkkoa myöten suoraan tutkijan tietokoneelle. Katsottavaa ja analysoitavaa aineistoa oli kertynyt hirvittäviä määriä.
Mustikka osoittautui talviaikaan erityisen halutuksi ravintokasviksi hirvelle. Rouske ja maiske oli melkoinen, kun hirvet mussuttivat mustikan varpuja. Tätä kesti vain niin kauan, kun mustikan varpuja oli helposti saatavilla.
Kun lumi peitti mustikat ja niiden kaivaminen lumen alta kävi työlääksi, hirvet vaihtoivat pajuihin ja lehtipuiden oksiin. Kun nekin oli syöty, lopputalvi vietettiin taimikoissa mäntyjen oksia napostellen. Mänty vaikuttaisi siis olevan hirvien viimeinen ravintovaihtoehto talvella.
Metsänomistajilla herää heti kysymys, miten talven lumisuus vaikuttaa hirvien aiheuttamiin taimikkotuhoihin? Ehkä joku tutkija ottaa tästä vielä selvän, aineistoa kyllä riittää.
Voit lähettää kysymyksiä ja havaintoja luonnosta osoitteeseen luonnossa.group@korppi.jyu.fi. Luonnossa-palstan asiantuntijoina toimivat Jyväskylän yliopiston tutkijat Jari Haimi, Heikki Helle, Saana Kataja-aho, Atte Komonen, Minna-Maarit Kytöviita ja Jyrki Torniainen sekä Ähtäri Zoon intendentti Marko Haapakoski ja luontokuvaaja Jussi Murtosaari.